sunnuntaina, lokakuuta 31, 2004

Pyhä Andreas sentään!

La-ilta: Kädet tärisevät, silmät punoittavat, keskittyminen on vaivalloista. Ei, en ole krapulassa. En ole myöskään kuumeessa. Kello on 23:30 ja olen juuri pelannut pleikkaria seitsemän tuntia putkeen. Lopetan pelaamisen, pesen hampaat ja raahaudun sänkyyn. Suljen silmät mutta mustan sijasta luomien sisäpinnalla vilistää autoja, räjähdyksiä ja katujengejä. Näytös kestää aikansa kunnes nukahdan. GTA San Andreas on täällä!

Rockstar Games ei taaskaan petä. Peli on kuin onkin kaiken odottelun arvoinen. Tällä kertaa pelaaja hyppää Carl "CJ" Johnsonin kenkiin 1990-luvun alun Los Santosin (Los Angeles) kaduille. Jos Vice City otti vaikutteensa Miami Vicen kasarikimalluksesta, San Andreas ammentaa 90-luvun jengileffoista kuten Boyz N the Hood ja Menace II Society.

Uutta pelissä on mahdollisuus uida ja sukeltaa sekä kyykistyä. Pääasiallisena kulkuvälineenä on edelleenkin auto tai tiukassa paikassa vikkelät jalat. Peliin on lisätty roolipelimäisyyttä laajentamalla pelaajan mahdollisuuksia kehittää hahmoaan. Vaatetusta, ihotaidetta ja hiuskuontaloa (mukana afro!!) voi muokata mieleisekseen alan liikkeissä. Tämän lisäksi hahmon fysiikasta on pidettävä huolta syömällä ja treenaamalla. Punttisalilla voi kasvattaa lihasmassaa ja sulatella rasvaa, jota liika pikaruuan syöminen taas lisää. Aliravitsemus luonnollisesti vähentää lihasmassaa.

Pelikenttä on aivan mielettömän suuri (n. kolme kertaa suurempi kuin Vice Cityssä). Suurien välimatkojen nopeaan kulkemiseen reittilennot tuovat helpotuksen. Ehkä paras käytännön parannus on mahdollisuus skipata pieleen menneiden tehtävien ajo-osuuksia. Tämä säästää hermoja ja rohkaisee suurempaan riskinottoon.

Edellisten pelien tapaan, San Andreasin soundtrack on pullollaan ajan suurimpia hittejä. Eri musiikkityyleille on taas pyhitetty omat kanavansa. Mukana on mm. klassinen hiphop, funk (dj:nä George Clinton), house, dub/reggae, country ja moni muu. Ääninäyttelijöiksi on saatu houkuteltua mm. Samuel L Jackson, James Woods ja Ice-T.

Aamupala syöty, jääkaappi täynnä ruokaa ja loppupäivä vapaata.. mitähän sitä tänään puuhaisi?!

perjantaina, lokakuuta 29, 2004

Feenix nousee

37.0C. Voimat alkavat pikkuhiljaa palailla. Ruoka ja nesteet pysyvät taas sisällä. Kaveri kävi eilen illalla lohduttamassa ja esittelemässä upouutta GTA San Andreasta. Rotta. Kiusata nyt puolikuollutta GTA-friikkiä tuolla tavoin. Ymmärsi kiusankappale sentään tuoda kauan odotetun Dan Brownin Da Vinci- koodin lainaan. Täytyy myöntää että kirjassa on harvinaisen koukuttava tarina. Ensi-istumalta aikaa hujahti kirjan lumoissa yli kolme tuntia. Kiitos kirjasta, M!

torstaina, lokakuuta 28, 2004

nallekarhu sairastaa

Tiistai-iltana iski aika väkevä vatsaflunssa joten viimeiset pari päivää olen vietellyt sängynpohjalla. Eipä tule mieleen toista näin v***umaista tautia.. voimat ihan loppu! Palaillaan.

maanantaina, lokakuuta 25, 2004

Käpylän tyttö onnistui

Minttu pääsi varapaikalle! Onnittelut tuoreelle Helsingin kunnanvaltuuston varavaltuutetulle.

sunnuntaina, lokakuuta 24, 2004

Super weekend

Onpa ollut mahtava viikonloppu! Perjantaina oli tarkoituksena nautiskella upouusista Madmax-DVD:stä (Anttilasta 7.95€/kpl) mutta unimasa nakkasi hiekat silmille jo ennen yhdeksää joten ilta loppui ennen kuin ehti alkaakaan.

Lauantai-aamuna pääsin kokeilemaan upouutta voileipägrilliä. Toast, gallonan kokoinen kuppi kahvia ja jazzia Groovelta.. Breakfast of the champs! Myrkyllinen määrä kofeiinia ja iso kasa herkullisia toasteja aiheutti kehossa räjähdyksenomaisen energialatauksen jonka voimasta päätin lähteä divarikierrokselle Kallioon ja keskustaan. Valtterin kirpparilta mukaan tarttui Eyes wide shut, 12 monkeys ja Rounders -- VHS-versioina tosin. Divareista mukaan tarttui läjä kirjoja, joista mielenkiintoisimmalta etukäteen vaikuttaa Jonny Kingin Mitä jazz on. Kirjaa on kehuttu sen maanläheisestä ja konstailemattomasta otteesta jazziin. Todella mukava nähdä mitä jazzin "insiderilla" on kerrottavaa meille maallikoille.

Päivä sai arvoisensa päätöksen Sture Jazz Clubilla, missä Olle Ekman & Eero Ojanen Quartet soitti kaksi aivan mieletöntä settiä vanhoja klassikoita. Illan loppupuolella bändin rumpali ja klubin musiikkijohtaja Olle Ekman intoutui laulamaan fantastisen version Louis Armstrongin What a wonderful worldista. Enpä ole niin hienoa musiikkia kuullut sitten keväisen BB Kingin keikan. Tai no jaa.. oli se Alicia Keysin Pori Jazz-keikkakin aika namu!

Sunnuntai on valunut eteenpäin hiljaisena ja rauhallisena. Vähän haravointia, hyvää ruokaa ja musiikkia. Ja olihan ne vaalit. Ääni lähti tällä kertaa oman kylän tytölle. Saa nähdä miten mintun käy..

lauantaina, lokakuuta 23, 2004

Pikkujoulut tulee taas

Pikkujoulukausi kolkuttelee jo oven takana. Mitä jos viime hetkellä iskeekin identiteettikriisi? Mitä minä pikkujouluiltani haluan? Millainen pikkujoulujuhlija olet?



Sehän on meidän Pekka

Viihdyt parhaiten tutussa porukassa. Pikkujouluissakin arvostat sitä, jos ilta päästään aloittamaan saunan kautta. Sitten syödään sen verran tukevasti, että tanssilattialle ei ihan alkuillasta ole asiaa. Jos sitä nyt niin hanakasti tohtisi hakeakaan. Et tee itsestäsi numeroa, vaan jätät vouhotukset muille.




Auts! Syväluotaava viiden kysymyksen testi osui tarkasti maaliinsa. Itsetutkiskelun paikka..

perjantaina, lokakuuta 22, 2004

Syvät urat pimeässä aamussa

Vaikea aamu. Hämmentävää huomata miten urautunut sitä jo parikymppisenä on. Miten aamu tulee viettää kun pöydällä ei olekaan aamun Hesaria? Seisoskelin aikani kahvikuppi kädessä keskellä keittiötä ja pälyilin eksyneenä ympärilleni. Pitäisikö lukea kirjaa? Katsoa televisiota? Avata tietokone? Lopulta päädyin nauttimaan einekset tv-uutisten sotakuvia katsellen. Eipä ainakaan auttanut. Nyt töihin.

torstaina, lokakuuta 21, 2004

Huvia ja hyötyä

Linkkejä silvuplee..

Vaihtakaa hyvät ihmiset selaimeksenne Firefox!!

Löysin netistä maailman koukuttavimman pelin: Bubbels!!

Maailman sekopäisin dokaava juristi: Tucker Max!!

Straight Dope - Fighting ignorance since 1973.

Kaikenlaista grafiikkaa kansalle: deviantART

GTA San Andreasta
odotellessa (vielä 8 päivää, baby):
Rockstar Games presents: Forgotten legends of west coast rap


Ehkä huomenna vähän innostuneempana.. .

keskiviikkona, lokakuuta 20, 2004

The new breed of vandals

Eilen Times Online uutisoi Intian erikoisjoukkojen tappaneen maan haetuimman maantierosvon. Vastaavanlaisesta tapauksesta Helsingissä uutisoi aamun Helsingin Sanomat. Jo pitemmän aikaa Helsingin katuja kauhun vallassa pitänyt tarraliiga on viimein pidätetty. Liigan epäillään levittäneen tarroja, joissa lukee mm. "no hope for the kids" ja "let me love". Joissain tarroissa on huhujen mukaan nähty myös erilaisia sarjakuvamaisia piirroshahmoja. Hesarin tietojen mukaan tarrat olivat huomanneet keskustassa partioivat FPS-vartiointiliikkeen valppaat vartijat, jotka kertoivat havainnoistaan poliisille.

Kiitos FPS:n vartioiden, noiden yöllisten katujen ritareiden, heikkojen puolustajien, Helsingin kaduilla voi taas kulkea pelotta. Nyt kun tarraongelma on hetkellisesti saatu kuriin ehdotan pikaista lakimuutosta, jonka mukaan tyhjien tarra-arkkien ostamisesta tehtäisiin luvanvaraista toimintaa. Ostajan tulisi olla yli 18-vuotias, nuhteeton, askarteluohjaajan koulutuksen saanut henkilö. Tarra-arkkeja tulisi lisäksi säilyttää spray-maalien tapaan lukituissa kaapeissa.

maanantaina, lokakuuta 18, 2004

Maanantai-blues

Tarkennetaanpa aiempaa postia. Yöllä herättyään on siis mukava mennä takaisin nukkumaan kun herättäjänä on vessahätä tai jokin muu harmiton syy. Jos sen sijaan heräämisen aiheuttaa melkoisen psykedeelinen painajainen, yletön perspiraatio ja hakkaava sydän, ensimmäinen ajatus ei välttämättä ole jatkaa unia. Jostain kumman syystä nämä hikiset unettomuus/painajais-sessiot osuvat aina sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön. Hyvin nukutun yön jälkeen onkin sitten mukava aloittaa uusi työviikko kun kädet tärisevät liiasta kofeiinista ja silmät punottavat kuin joulupukin poskipäät!

Yrittääkö keho ja mieli kenties viestiä jotain? Liittyvätkö viikonlopun aikainen yletön alkoholin käyttö, vähäinen uni ja yksipuolinen, rasvainen ruoka asiaan?

Seuraavat asiat ovat ehtineet jo tuottaa tänään vaikeuksia:
- Hammasharjan käyttö
- Vyönsoljen mekaniikka
- Kynnykset ja portaat
- Lukitut ovet
- Puhelinkäyttäytyminen
- Puhutun ja luetun ymmärtäminen
- Einespakkausten avaaminen
- Einesten siisti nauttiminen

Luojan kiitos työnkuvaan ei enää kuulu autolla ajo. Kolme tuntia vielä töitä jäljellä. Pelottaa.


17:05 Vihdoin turvallisesti kotona. Meinasi Kerava-kolli Honda Accordinsa kanssa tehdä Kasarmikadulla allekirjoittaneesta selvää mutta ehdinpä väistää! Tuollaisen kun saisi elävänä kiinni niin voisi vähän vesurilla sipaista raskaasta kaasujalasta ylimääräisiä pois. Perkele.

perjantaina, lokakuuta 15, 2004

Elämän pieniä iloja

Heräsin kylmissäni ja äärettömän väsyneenä. Viiden minuutin itsesäälin sävyttämän sisäisen kamppailun jälkeen raahauduin vessaan ja sieltä kahvinkeittimelle. Juuri kun seuraava itsesääliaalto oli rytisemässä niskaani tarkensin katseeni kahvinkeittimen kelloon. 02:20. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka hyvältä tuntui heittäytyä takaisin lämpimän peiton alle tutimaan. Viimeisenä ajatuksena muistan todenneeni että tätähän pitää harrastaa useamminkin! Herätyskello vaan soimaan keskellä yötä..

Samanlainen, elämän pieni ilo on kun suihkussa korvaan mennyt vesi lorahtaa yllättäen ulos. Luulit kuulleesi normaalisti aamusta asti, mutta yhtäkkiä kuuletkin paremmin. Ahhh! Kuin lahja taivaasta!

keskiviikkona, lokakuuta 13, 2004

Syysbugi keskusyksikössä

Taas on herne nenussa. Työkaveri tuli viikko sitten töihin kertoen urheana olevansa töissä poskiontelontulehduksesta huolimatta. Lääkäri olisi kuulemma antanut saikkua mutta "ei viittiny ottaa ettei palkka pienene". Uskokaa tai älkää, nyt viikkoa myöhemmin minulla on samainen pöpö! Arjen sankarit huomio! Kukaan ei jaksa ihailla kovaa kanttianne jos itse makaavat kotona sairaana. Työnantajat huomio! Kun ihmiset painostetaan töihin sairaana, he tartuttavat pöpönsä koko työporukkaan ja se taas tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin yksi säälittävä sairasloma!

Mikä siinä on kun varsinkin syksyisin nämä pöpöt ovat aina sellaista sitkeää, kuumeetonta sorttia. Nenä valuu, aivastuttaa ja väsyttää ihan jumalattomasti mutta kuume ei vaan nouse. Ja asenteena tietysti on että ilman kuumetta ei voi olla niin kauhean kipeä. Viime syksynä tuli kylläkin jo sairastettua samalla tavalla n. 6 viikkoa ennen kuin vaivauduin lääkäriin. Tulokset saatuaan lekuri sitten ilmoittikin että voimattomaan oloon saattaa vaikuttaa yhtäaikainen tulehdus sekä poskionteloissa että keuhkoputkessa.

Lyönkö seuraavaa arjensankaria? Mahdollisesti. Menenkö tänä vuonna ajoissa lekuriin? Enpä usko!

tiistaina, lokakuuta 12, 2004

Neruda neuvoo

Tämä runo löysi tiensä makkarin seinälle muistuttamaan.. hmm.. että pitää muistaa elää.


Kuolee hitaasti hän, joka ei matkusta eikä lue,
ei kuuntele musiikkia, ei rakasta itseään.
Kuolee hitaasti hän, joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi,
käyden joka päivä samoja polkuja, joka ei muuta rutiinia
ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteidensa väriä tai
puhumalla muukalaisten kanssa.

Kuolee hitaasti hän, joka kieltää intohimonsa ja niiden

tunteiden kuohun, jotka kirkastavat katseen ja eheyttävät
särkyneet sydämet. Kuolee hitaasti hän, joka ei vaihda
elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan, jotta voisi kulkea
unelmiensa perässä, joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin
yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään, riskeeraa tänään, tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti, älä unohda olla onnellinen.


Pablo Neruda

maanantaina, lokakuuta 11, 2004

Syysaurinko lämmittää hyisiä heinänkorsia Suomenlinnassa

pt

Pelastakaa sotamies Paviaani

Adressi Korkeasaaren paviaanien puolesta:
http://www.webduo.fi/paviaanit/

lauantaina, lokakuuta 09, 2004

Piikkiä karvanaamoille

Suihku, kuppi kahvia, tuore Hesari, pari leipää ja Groove FM:n jazz-aamiainen. Täydellinen lauantai-aamu. Selailen lehteä ja kiinnitän huomion söpöön kuvaan Korkeasaaren paviaaneista. Katse tarkentuu otsikkoon: ”Korkeasaaren eläintarhan paviaanit lopetetaan leijonalinnan remontin takia” Jostain kumman syystä kurkkuvoileipä lennähtää väärään kurkkuun. Lukaisen otsikon varmuudeksi uudelleen ja jatkan itse uutiseen. Jutussa kerrotaan että paviaanien tilat vanhassa leijonalinnassa ovat päässeet niin huonoon kuntoon että työntekijät pelkäävät ”apinoiden tulevan seinästä läpi”.

Varaa korjaukseen ei ole koska tänä vuonna korjausvuorossa on mm. visenttien tarha. Jaaha. Mitä v***n elukoita visentit edes ovat? (Isoja, puhvelin näköisiä elukoita näemmä)

Toinen perustelu hämmästytti vielä enemmän. ”Kun ihmiset maksavat talvella lipusta yhtä paljon kuin kesällä, meidän mielestämme yleisön pitäisi myös nähdä silloinkin kaikki eläimet”. No siinä tapauksessa! Eläinten biologian on parempi taipua meidän sääoloihin or else..

Jotenkin vaan veikkaan että jos suoritettaisiin kysely yleisön suosikkielukoista niin paviaanit olisivat aika kärkipäässä. Korkeasaari pääsisi varmasti ennätystulokseen jos vaan ronskisti luovuttaisiin kaikista kalliista elukoista ja korvattaisiin ne esim. pahvikopioilla.

Maximize the profit, biatch!

perjantaina, lokakuuta 08, 2004

Nämä naiset omistavat VIP:in sänkyyni

Perjantain kunniaksi: 9 naista joiden näkeminen saa veren kohahtamaan päähän.. ja muihin ruumiinosiin.

Natalie Portman

Sara LaFountain

Keira Knightley

Monica Bellucci

Penelope Cruz

Alicia Keys

Kristin Kreuk

Angelina Jolie

Shannon Sossamon


Illalla taas tarkoituksena yhdistää rehti suomalainen juominen ja musiikilliset ambitiot. Jatkoa seuraa..

Joulu on taas, joulu on taas..

Onko tämä nyt vain vilkkaan mielikuvitukseni tulosta vai todellisuuteen perustuva havainto: Alkaako joulumarkkinointi vuosi vuodelta aikaisemmin?

Olin viikko sitten muutaman kaverin kanssa Vantaalle putkahtaneen kukkakauppa Plantagenin avajaisissa.. siis ostamassa iskuporakonetta, en Kekkilän mustaa multaa! Aikani työkaluja räplättyäni huomioni kiinnittyi vähän matkan päässä hyörivään ihmismassaan. Ensimmäinen ajatus: "Missä hyörinää, siellä parhaat alet". Suureksi yllätyksekseni ihmisparven keskeltä paljastui iso, täysin koristeltu joulukuusi ja allas täynnä halpaa joulurihkamaa! Kymmenet ihmiset hamusivat joulupalloja, enkelikoristeita ja muuta krääsää kärryihinsä maaninen kiilto silmissään. Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Itse olen juuri ja juuri saanut mahdutetuksi päähäni että tuo vettä tihkuva, haalea ajanjakso juhannuksen ja Helsingin Juhlaviikkojen välissä oli todellakin se paljon odotettu kesä. Joulu nyt tuntuu vielä kaukaiselta kuin Suomen pääsy futiksen mm-kisoihin.

Panin myös merkille että kukkakaupatkin ovat lähteneet mukaan tiukkaan välipala-bisnekseen. Teholannoitteiden ja jukkapalmujen vieressä nakotti sellainen pikkuinen snacky-hylly joka löytyy nykyään liki jokaisesta huoltamosta, kioskista, palvelupisteestä.. ja tottakai myös Postista. Pitääkö sitä karkkia ja limpparia tyrkyttää ihan joka käänteessä? Minkälainen vaikutus tällä on kansanterveydelle? Itseäni ainakin pelottaa niin perkeleesti sokerihumalan ja lääkkeiden yhteisvaikutuksesta kilahtanut mummeli ryntäämässä jättikokoisten ostoskärryjen kanssa kohti Stockan Hullujen päivien® liivialennusta!

Joku roti tähänkin.

torstaina, lokakuuta 07, 2004

Kummallinen kotimatka

Aiemmin valitin pimenevien aamujen vaikeutta. No jaa, tuli todistettua että kotimatkatkin voivat muodostua melkoiseksi Via Dolorosaksi.

Työpäivä loppui kauheaan kiireeseen ja töistä pääsy venähti vähän jo ylitöiden puolelle. Juoksujalkaa parturiin ja kohti dösäriä. Vettä tihkuttaa mutta sateenvarjo pitää suurimman osan ulkopuolella. Hypähdän aivan täpötäyteen bussiin ja istun alas. Bussi on täynnä märkiä, höyryäviä, nälkäisiä, työhönsä ja lapsiinsa väsähtäneitä arjen raatajia. Jo tämä yhdistelmä yksinään saa karvat nousemaan pystyyn.

Heti kun bussi nytkähtää liikkeelle, kummallinen pariskunta takapenkissä aloittaa oman show’nsa. Nistin näköinen muija tuijottelee ihmisiä ja ryystää nenäänsä. Miesystävä katselee vähän aikaa touhua kunnes huomauttaa kovaan ääneen neidolleen että bussissa on "väsyneitä arjen sankareita jotka eivät varmasti halua kuunnella neidin räkäleikkiä". Tässä herra on aivan oikeassa. Nainen niistää ja hiljenee. Ympärillä istuvat ihmiset huokaisevat helpotuksesta. Liian aikaisin.

Jostain syystä hra Outo kuitenkin erehtyy kuvittelemaan että Pikkukakkosen tunnusmusiikki kantavalla miesäänellä (huomattavan epävireisesti, joskin sielukkaasti) heläytettynä, on tarvittava piristysruiske apeille kanssamatkustajille.

Koko loppumatkan (n. 20+min) yhä tunkkaisempi linjuri raikuu miehen laulusta, huudosta, huokailusta, hyräilystä, kuiskailusta, vinkumisesta (?) ynnä muusta pienimuotoisesta toiminnasta. Mieleenpainuvimpana aktina on mainittava herkkä tulkinta Maija Vilkkumaan Satumaa-tangosta, joka taipui rockiksi, souliksi, jazziksi ja jopa runomuotoon.

Täten julistan: Päättäjät! Kun ensi vuonna tekee taas mieli piristää taloutta (ja omaa kannatusta) veroalella, voisitteko tehdä sen jonkun muun kuin mielenterveys- ja sosiaalityön kustannuksella, kiitos.

keskiviikkona, lokakuuta 06, 2004

Ilta Venetsiassa

Juopotteluilta kaverin "kotistudiossa" la-iltana tuotti melkoisen hämmentävää musaa. Aamulla krapulapäissään kuunneltuna alkoi itseäkin vähän pelottaa.. Jäykkis on sairas jätkä!

Koska otetaan uusiksi?

"Ilta Venetsiassa" via mikseri.net

Syksy saapuu

Prkl että ahdistaa kun aamulla töihin lähtiessä on pimeätä kuin keskiyöllä. Kun sitten raahautuu töistä kaupan kautta kotiin, laittaa ruokaa ja siivoaa niin eiköhän se mollikka ole jo lähtenyt yöpuulle. Ongelmaa ei tietenkään olisi, jos työpaikkana olisi Helsingin Kaupungin puisto-osasto tai pyörälähettifirma mutta kun työkseen istuu päätteen edessä niin aurinko jää näkemättä. Pitää aamuisin turvautua vanhaan kunnon sumppiin että koneet lähtee käyntiin!

Luojan kiitos viikonloppuisin sentään ehtii nautiskella raikkaasta syyssäästä.. siis edellyttäen että hra K. Rapula ei ole käynyt kakalla kielen päällä eikä aina ahkera rva J. Ysäri laittamassa piikkauskonetta pään sisällä soimaan!

Viime lauantaina ehdin vietellä muutaman nautinnollisen tunnin palloilemalla ympäri Suomenlinnaa valokuvia räpsien. Luonto on kyllä syksyllä kauneimmillaan. Vielä joskus otan itseäni niskasta kiinni ja lähden Lappiin syysvaellukselle!

Kuka lähtee mukaan?

tiistaina, lokakuuta 05, 2004

Syys saapuu Suomenlinnaankin!

pt

pt Posted by Hello