torstaina, kesäkuuta 30, 2005

Oisko ne jo?

Alkaa jännitys nousta niiden pääsykoetulosten kanssa. Helsingin yliopisto on ilmoittanut julkaisevansa tulokset viimeistään heinäkuun 23. Tämä ei tietenkään ole estänyt mua käymästä jo viikon ajan joka päivä valtsikan kotisivuilla tarkistamassa - ihan vaan varmuudeksi - josko ne tulokset olisivat jo siellä. Inhottavaa kun kaikki koko ajan hokevat ympärillä että "kyllä sä sinne pääset sisään.. mä tunnen että sä pääset sinne" Jos pidettäisi ne tunteet vaan ihan omana tietona siihen asti että ne tulokset oikeasti tulevat. Tollanen ei ihan oikeasti lohduta tippaakaan kun itse yrittää valmistautua päinvastaiseen tulokseen. Lopettakaa se saatanan kannustaminen. Oikeesti.

keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2005

Kobaia - Nyt stereona!

Kobaian porukka oli aamulla Ylen Aikaisessa haastateltavana. Nean ja Juliuksen ajatukset bloggaamisesta kuulostivat aika tutuilta. Kannattaa kuunnella! [Real]

torstaina, kesäkuuta 23, 2005

nimi ja kuusi sanaa

Ensinnäkin, hyvää nimipäivää broidille. Pidä hauskaa, sulla sentään on nimpparit.. kaikilla ei.

Toisekseen, kuuden sanan novelli juhannushengessä: Se kulautti jallua ja kusi kokkoon.


Hyvää juhannusta kaikille. Elkee itteenne teloko.

keskiviikkona, kesäkuuta 22, 2005

Poseeraa parempi maailma

Ja mr pt:hän vastaa kun haastetaan (kiitti Minttu). Samalla voisin haastaa s&t:n, Ndin, Lz:n, Miikan, Emmin ja kaikki muut blogia lukevat mukaan kamppanjaan. Hyvällä asialla ollaan.

Why bother seeing the world for real?

Google Maps on näköjään levittänyt aluettaan myös Eurooppaan. Oma kotikin löytyi aika tarkasti.
Aika siisti palvelu. Voin myös suositella Google Sightseeing-blogia, johon ihmiset lähettävät sateliittikuvista löytämiään hienoja juttuja.

Itke nyt sitä jokea

Groovella tänä aamuna..

06:05 Julie London: Cry me a river

06:35 Julie London: Cry me a river

07:02 Julie London: Cry me a river


Ilman soittolistoja, my ass. Yrittäkää edes. Tommi puhui tästä ongelmasta juuri viikonloppuna mökillä. Kyllä mä silti vaan Groovea kuuntelen joka aamu.

tiistaina, kesäkuuta 21, 2005

Arki-illan turnee

Olipa hauska ilta. Lähdin suoraan duunista parin kaverin kanssa käymään Hietalahden iltakirppiksellä. Eipä ollut paljon nähtävää. Paikalla oli lähinnä venäläisiä feikki-Gucceineen ja sitten niitä "ammattilaisia", jotka ostavat toisilta halvalla ja rahtaavat kamat sitten omaan pöytään myytäväksi moninkertaiseen hintaan. Yhdessä pöydässä oli myytävänä leffa, jonka mä olisin todella halunnut. Myyjä vaan ei suostunut lopettamaan puheluaan. Vähän aikaa odoteltuani aloin kuunnella puhelua tarkemmin:

"Mitä jos mä tulisin tänään käymään. Oisko sulla sitä yhtä? No sitä, kyl sä tiiät. No hmh, jos mä tuun illalla ni annatsä mulle pillua? Antasit nyt. No puhutaan siitä illemmalla"

Tässä vaiheessa rupesi naurattamaan niin paljon että piti jatkaa matkaa. Sinne jäi video pöydälle. Seksin ruinaaminen.. olisihan siitä voinut tietysti jotain oppiakin. (Vastaavaa on sattunut muuten ihan äskettäin muillekin.)

Kirppikseltä lampsittiin kauppaan ja sieltä jääkylmä kutonen kainalossa Kaivarin rantaan istuskelemaan. Tuijoteltiin merta ja pohdittiin miksi suomenruotsalaiset harrastavat niin usein purjehdusta sekä sitä miksi niillä on aina pinkki pikeepaita päällä ja valkoinen neule rennosti harteilla. Onko pinkillä paidalla jokin purjehdukseen liittyvä funktio? Entä sillä neuleella?

Oltiin kävelemässä kohti Espaa kun huomattiin Unioninkadulla jotain hässäkkää. Talonvaltaajien kulkue törmäsi poliisin tiesulkuun. Muutamalla valtaajalla meni ilmeisesti herne nenään ja hetkessä joka puolella ryntäili mellakkavarusteisia poliiseja ja karjuvia talonvaltaajia. Muutama pidätettiin ja huuto yltyi. Liikenne seisoi ja paikalle virtasi yhä enemmän poliisipartioita. Tässä vaiheessa päätimme jatkaa matkaa. Saapa nähdä ylittääkö tämä uutiskynnystä.

Istuskeltiin hetken aikaa Espalla ja kuunneltiin hienoa jazzia. Bändi soitti loistavan version Louis Armstrongin St Louis Bluesista. Espalta mentiin kurkkaamaan uutta Kampin keskusta. Vaikka siitä oli auki vasta pieni osa keskus näytti tosi hienolta. Bussilaiturit näyttivät toimivan hetken tarkkailun perusteella varsin kätevästi. Ihmiset näyttivät löytävän bussinsa. No nuoret ainakin.

Kotimatkalla käveltiin entisen linja-autoaseman läpi. Sinne oli ilmestynyt julmetun kokoinen terassi. Siis todella iso. Terassi näytti sen verran viihtyisältä että se täytynee lähipäivinä käydä testaamassa. Terassin vieressä oli mielettömän hieno valokuvanäyttely. Kuvien alalaidassa oli kuvaajan nettisivukin mainittuna, mutta enhän mä sitä enää muista. (Jos joku tietää sen niin laittakaa ihmeessä kommentteihin). Käykää ihmeessä tsekkaamassa.

Edit: Se nettisivu on siis http://www.yannarthusbertrand.com/index_new.htm

maanantaina, kesäkuuta 20, 2005

mmMeemi..

Hoitaja haastoi, minä vastaan..

Homman nimi:
1. Ota oikeanpuoleiselta toiseksi ylimmältä hyllyltä
2. ensimmäisen kirjan ensimmäinen virke,
3. toisen kirjan sivun 50 viimeinen virke,
4. kolmannen kirjan sivun 100 toinen virke,
5. neljännen kirjan sivun 150 viimeinen virke ja
6. viidennen kirjan viimeinen virke.
7. Tee virkkeistä jono.
8. Nimeä lähteesi.

Piakkoin sen jälkeen kun vuosisata oli vaihtunut 1800-luvuksi muuan nuori Kuninkaallisen laivaston tykkimies, Jeremy Blyth nimeltään, jolla oli vielä ensimmäinen palveluspurjehduksensa edessään, suuntasi kulkunsa kohti oluttupaa Wappingissa. Hänen sädekehänsä himmeni, ja hän vajosi paranoideihin harhoihin. Illinoisissa lähellä Peoriaa, missä nuori Richard Pryor juuri keksi, että osaa panna yleisön nauramaan, auto lähti jäisellä tiellä liukuun ja kellahti katolleen ojaan. He olivat edenneet meitä pidemmälle erityisesti elektroniikan ja seurantalaitteiden kehittelyn alueella mukaanluettuna infrapunajärjestelmien käyttö. Mutta jos tämä mahdollisuus saa meidät jo nyt luopumaan yhteiskuntatieteiden harjoittamisesta, voimme samoin perustein luopua yhtä hyvin koko elämästä.

Lähteet:

1. Alistair MacLean: Capteeni Cook
2. Laurence Bergreen: Louis Armstrong
3. James haskins: Nat King Cole
4. Paul Greengrass: Vakoojasieppari
5. Antti Eskola: Sosiaalipsykologia

Kent ja punainen turkki

Alkuun melko rohkea väite: mennyt viikonloppu saattoi olla koko kesän hienoin. Jazzit saavat ainakin panna parastaan jos tämän meinaavat selättää. Perjantaina oltiin t&s:n ja Vapun kanssa Kentin konsertissa Käpylän urheilupuistossa. Vielä pari tuntia ennen konserttia makailin kuoleman väsyneenä kotona ja kirosin koko ideaa. Rehellisesti sanottuna oisin luultavasti myynyt sen tiketin jos sen joku olisi halunnut ostaa. Muutaman oluen, yhden energiajuoman ja kavereiden psyykkauksen jälkeen olo oli jo vähän parempi. Käveltiin keikkapaikalle (kuinka usein semmostakaan pääsee kokemaan?) ja päästiin sujahtamaan melkein eturiviin, mellakka-aidan ja lavan väliselle alueelle. Keikka pyörähti kellontarkasti kasilta käyntiin ja imaisi heti mennessään. Telttaan astuessa Kentille ei juuri sijaa löytynyt mun sydämestä, ulos tultaessa päässä ei paljon muuta liikkunutkaan. Bändi soitti livenä tiukan setin, jossa löysemmätkin biisit kuulostivat jotenkin tosi rockilta. Se jättiteltta oli myös ihan mieletön. Ennen keikkaa pelkäsin akustiikan puolesta mutta täysin turhaan. Kuulosti paremmalta kun Helsingin jäähalleissa. Se on aika hieno fiilis kun yli kymmentuhatta ihmistä mylvii tommosessa teltassa. Voin kertoa. Keikan jälkeen pohdittiin oisko tämä ollut Kentin uran loppuhuipennus. Vähän semmoinen fiilis ainakin jäi.

Lauantai-aamuna t&s ja Emmi lähtivät junalla landelle, mutta itse päätin jäädä kotiin makselemaan univelkoja pois. Iltapäivällä lz soitti että nyt mennään ja niinhän sitä päädyttiin Puujoen rannalle Oittiin. Syötiin ja juotiin hyvin, makailtiin auringossa (nekku paloi), pelattiin fudista, soudeltiin ja saunottiin. Tommin loimulohi oli mielettömän hyvää. Keskiyöllä tyynellä joella soudellessa tuli sellainen olo ettei tämä elämä tästä enää paljon paremmaksi voi muuttua. Ehkä se oli se olut. Tai Tommin pinkki turkki.

keskiviikkona, kesäkuuta 15, 2005

Same old

Hieno keli ulkona. Jotenkin sen vaan ei tunnu samalta kun pitää ravata pitkin katuja puku päällä ja skraga kaulassa. Hiki tulee. Kummasti sitä oli kahdessa kuukaudessa ehtinyt unohtaa kaikki työpaikalla vellovat ihmissuhdeongelmat - muista [erään tietyn puhelinyhtiön] ongelmista nyt puhumattakaan. Hämmästyttävää miten vähät jutut ovat menneet eteenpäin tässä ajassa. Ihan samoja ongelmia ratkotaan kun viime talvena. Käsittämätöntä.

Unirytmi ei meinaa taipua uuteen malliin. Kolmen viimeyön saldona on 15 tuntia unta. Iltaisin ei vaan meinaa uni tulla. Aamulla kyllä sitten tulisi. Ottaen huomioon että lukulomalla tuli vedeltyä semmosia 10 tunnin tirsoja, niin olo on nyt aika karsea. Eipä ainakaan tuota ongelmia kitata kahvia kolleegojen vaatimaa viittä kuppia päivässä.

tiistaina, kesäkuuta 14, 2005

Kuus tulikuumaa

Vastauksena haasteeseen: Kuusi tämän hetken kuuminta biisiä, silvuplee:

1. Foo Fighters: Best of you
2. Jamiroquai: Feels just like it should
3. Bo Kaspers Orkester: Allt ljus på mig
4. Coldplay: Talk
5. Teräsbetoni: Taivas lyö tulta
6. Egotrippi: Varovasti nyt

Aika lonkalta heitin. Nää on ainakin lähiaikoina soineet päässä. Teräsbetonia mä hoilasin tänään duunissa. Luulin olevani yksin. En ollut.

Hoitsu vois osallistua meemiin. Ja kisan ulkopuolelta Ndi ja Miikka.

Viime viikosta

Nyt kun arki on palannut uomilleen voi muistella viime viikkoa. Vapautuminen koestressistä yhdistettynä hienoon kesäkeliin sai aikaan mielettömän vapauden tunteen. Koko viikon mä vaan kuljeskelin ympäriinsä leveä hymy naamallani. Milloin sitä on viimeksi ollut aikaa, rahaa ja totaalinen vapaus kaikenlaisista velvollisuuksista - kaikki siis samaan aikaan. Mä päätin ihan tietoisesti päästää irti kaikista sosiaalisista velvotteista - "nähään siellä, menään sinne, soitetaan sille ja sille" - ei mitään sellasta.

Joka aamu mä pistin repun selkään ja suuntasin juuri sinne mihin sillä hetkellä mieli teki. Söin mitä halusin, nukuin kun nukutti ja lauloin kun laulatti. Mä vaeltelin ympäri Helsinkiä pelkästään intuition johdattamana. Yhtenä päivänä heitin yli kahden tunnin pyörälenkin. Välillä mä törmäsin kavereihin ja heidän kauttaan taas päädyin ihan uusiin maisemiin ja porukoihin. Syötiin pizzaa, pelattiin petankkia ja vietettiin pari hienoa iltaa baarissa. Kiitos kaikille niille frendeille joita näin ja anteeksipyyntö niille kehen en törmännyt.

Ei arjesta irtautumiseen tartte aina viinaa tai jotain lottovoittoa. Sen kun vaan päästää irti. Voin suositella kaikille.

keskiviikkona, kesäkuuta 08, 2005

Uusi aamu

14 tuntia pääsykokeen jälkeen.

Päässä jyskyttää. Työmiehet irrottelevat mun vessanpönttöä seinän takana eivätkä anna armoa. Herra Krapula säestää pään sisällä kolmea kokoa isommalla poralla. Tuli juotua eilen.

Kokeet meni hyvin. Olo oli pirteä eikä jännitys muuttunut lamaantumiseksi missään vaiheessa. Kirjallisuusosuus vaikutti aika simppeliltä, joten siitä pitäisi tulla aika hyvät pisteet. Aineisto-osuus oli, kuten aina ennenkin, vähän kummallinen. Taulukoita, lähdeviittauksia ja paljon hankalaa asiatekstiä. Jokaiseen kysymykseen löytyi kyllä vastaus, heinäkuun 22. sitten tiedetään kuinka hyvä.

Kiitos kaikille tutuille kannustuksesta ja siitä että jaksoitte kuunnella yli kaksi kuukautta sitä tilitystä - puhumattakaan kaiken mahdollisen sosiaalisen jatkuvasta analysoinnista.

tiistaina, kesäkuuta 07, 2005

Lähellä

2,5 tuntia kokeeseen. Nyt alkaa jo hermostuttaa. Vielä ollaan kuitenkin kaukana paniikista. Sain nukuttua semmoset 9 tunnin unet, joten olo on ihan pirtsakka. Unilääkkeeksi kelpuutin puolen litran Carlsbergin. Kalle ei petä ikinä.

Ja sitten kohti Kumpulaa.

maanantaina, kesäkuuta 06, 2005

Alkaa tuntua

17 tuntia kokeeseen. Alkaa jo vähän perhoset lennellä vatsassa.


.. tai sitten ne on noi juustoraviolit.. taisivat sisältää laktoosia.

Laattaa pukkaa

Lattia on vihdoin niin kuiva, että siihen voidaan alkaa asentaa laatoitusta. Kävin valitsemassa laattojen värin; valitsin beiget. Inhottavaa tehdä noin iso päätös parissa minuutissa. Olisi tehnyt mieli arpoa värien välillä ainakin pari päivää. Viikon päästä pitäisi sitten remontin olla valmis. Paino sanalla pitäisi. Suhtaudun tätä nykyä pikkuisen varauksella noihin talonyhtiön touhuihin.

Pääsykoe alkaa 23 tunnin päästä. Kun saisi vaan jotenkin ajan kulumaan..

torstaina, kesäkuuta 02, 2005

Jännä juttu

Valtsika osaa yllättää.. sosiologian pääsykoe näyttäisi olevan keskustan sijasta Kumpulan kampuksella. Selkeä kotikenttäetu.

X31

Jesh! Posti toi vihdoin vihdoin viimein uuden kameran. Ei mikään ammattivehje, mutta kelpaa tällaiselle perustorspolle. Tällä kertaa voisin olla pikkuisen skarpimpana ton kameran kanssa. Kyllä vaan vituttaa vieläkin vanhan näpsän kohtalo. Olen rangaistukseni ansainnut.



keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2005

Iisi iisi

Nyt on rauhallinen ja itsevarma olo ton kokeen suhteen. Sekös jaksaa hämmästyttää, koska mä en ole varsinaisesti kunnostautunut sellaisena noissa stressitilanteissa. Kysykää vaikka koulukavereilta .. tai urheilukavereilta .. tai inttikavereilta.

Pidetään tämä.