Päivästä toiseen

Hyvästi rakas!

2005-10-27T11:45:00.000+03:00

Yksi aikakausi on ohi. Päivästä toiseen vaikenee. Heippa Blogger. Reilu vuosi tätä hauskuutta on kestänyt. On tullut rukattua sun koodia, selviteltyä sun saloja. Välillä sä oot ollut vihreä, sitten oranssi. Nyt se loppuu. Sä annoit kaikkesi, mutta enää se ei vaan riitä. Mä tarvitsen enemmän, kuin mitä sä voit mulle tarjota. Muutakin kuin mökötystä ja tyhjiä korulauseita. Hyvästi.

Uusi Päivästä toiseen avautuu Blogsomen palvelun alle. Alustana toimii loistava Wordpress. Uuden graafisen ilmeen kruununjalokivi, otsikkobanneri on Antti "N-di" Kyrön käsialaa, muu viritys omaani (tässähän tämä loma menikin). Blogilistan linkki johtaa tästä päivästä alkaen sinne. Tervetuloa tutustumaan.

Ja niille, jotka näpyttelevät osoitteen käsin (tervehdys äiti ja muu suku), uusi osoite on siis: paivastatoiseen.blogsome.com

Pari reikää

2005-10-26T11:09:00.000+03:00

Huh, onpa ulkona kamala sää! Mittari näyttää vain nollaa, mutta tuuli tuntuu sisäkaluissa asti. Kävin aamulla hammaslääkärissä tarkastuksessa. Kiivaasta hammashuollosta huolimatta suuhun oli ilmestynyt kaksi pientä reikää. Se on hassua kun lääkäri sanoo, että pari pientä olisi ja alkaa ääneen pohdiskella pitäisikö niitä paikata. Päässä sykkii että pliis, jätä paikkaamatta - niinkuin ne siitä itsestään häviäisi. Tämä lääkäri päätti kuitenkin paikata. Sain ajan kuukauden päästä, joka oli huomattavasti nopeammin kuin osasin kuvitella. YTHS:llä hommat tuntuvat toimivan.

RIP

2005-10-26T07:55:00.000+03:00

Rosa Parks (Wikipedia)

Näitä unia

2005-10-24T13:09:00.000+03:00

Silloin kun oli pienempi, äiti aina motkotti: "Älä kato tollasia juttuja näin myöhään illalla, ne voi tulla uniin." Joskus ne tulikin. Viimeksi varmaan joskus varhaisteininä joku Halloween tai muu vastaava. Eilen illalla päätin vihdoin uskaltautua Schindlerin listan katsomiseen - ensimmäistä kertaa varmaan viiteen vuoteen. Se oli rankempi kuin mä muistin.

Yöllä näin unia Krakovan gheton likvidoinnista. Aamulla oli kylmä hiki pinnassa.

Vahva aloitus

2005-10-18T12:29:00.000+03:00

Opiskelijauran ensimmäinen tentti mennä pamahti penkin alle. Mä olin valmistautunut kuulusteluun omasta mielestäni ihan hyvin, mutta esseet pääsivät yllättämään. Päässä oli mallivastaus tuhanteen kysymykseen, mutta nämä kaksi eivät siinä joukossa jostain kumman syystä olleet. Jotain ympäripyöreitä mä niihin sitten selittelin, suurin osa oli kyllä ihan täyttä paskaa. Monivalinta oli sentään helppo ja siitä varmaan tulee täydet pisteet. Taidanpa kutenkin mennä uusintaan ja yrittää uudelleen.

Ärsyttää ja vituttaa. Kohta taas luennolle ja sieltä vielä koko illaksi duuniin.

Sen pitää olla just oikea

2005-10-15T22:47:00.000+03:00

Just tossa aiemmin illalla selitin Tommille, kuinka leffan valitseminen voi joskus olla vaikeaa. Niinpä niin. Mä olen nyt tuijottanut tota leffahyllyä tasan 100 minuuttia (siis todella istunut hyllyn edessä muuta tekemättä) eikä päätös vaan synny. Nyt alkaa olla jo niin myöhä ettei mitään pitkää leffaa kannata aloittaa. Ja lyhyet taas on usein ihan paskoja.

Lauantai-ilta. Rauhallista on.

Päivitys: 118 min pohdiskelua ja Snatch pyörimään.

Maanantait on pahimpia

2005-10-10T13:14:00.000+03:00

Taas on maanantaituska päällä. Unta ei tullut taaskaan tarpeeksi plakkariin, joten nyt kaikki energia kuluu siihen, että jotenkin pysyy hereillä. Takana atk-luento, edessä kuoleman tylsä luento otsikolla Suomen synty paikallisena ilmiönä. Kahvi ei piristä, mutta sekoittaa vatsan sitäkin tehokkaammin. Tihkusateen ansiosta villakangastakki tuoksahtaa märälle koiralle. Kotona kynnykset ovat liian korkeita, oviaukot liian kapeita, lattiat liian liukkaita - koko ajan kolisee. Tästä kun selviän, niin varmaan en nouse sohvalta ennen nukkumaanmenoa. Perkele.

Kahvitauolla

2005-10-07T16:46:00.000+03:00

Istui kahvilla, nautti auringosta. Humppa soi. Tarinoita menneistä ajoista. Ei ole Köpenhamina kuin ennen / mieltä kiehtova ja syntinen. Kuunteli mummojen rupattelua. Puhuivat silakan hinnoista ja tietysti huonoista jaloista. Oli vaan, ihan rauhassa. Rinnassa tuntui lämpöä ja suupielet kohosivat hymyyn. Ja viikonloppu vielä edessä.

Lyytinen Sturessa

2005-10-07T09:17:00.000+03:00

La 8.10. 19:30 Erja Lyytinen & Davide Floreno Duo

Suomen kysytyin Blues soittaja ja laulaja upea Erja Lyytinen saapuu jälleen Sturen areenalle. Kannattaa olla paikalla. Vapaa pääsy! Lisää Erjasta: www.erjalyytinen.com

Tätä täytyy mainostaa. Jos itsestä löytyy minkäänlaista kiinnostusta juurevaan mustaan musiikkiin, niin Sture Jazz Club on ehdoton lauantai-illan valinta. Paikalle kannattaa tulla vähintään kolme varttia ennen keikan alkua, koska paikkoja on todella rajoitetusti - eikä kukaan halua istua halietäisyydellä paikallisista "arskoista".

Koska keikka loppuu jo 22:00, siitä on helppo jatkaa matkaa baariin. *vink* Kuka kiinnostuu? Tommi ja Soila? Lz? Andy? Emmi? Joku muu? Ilmoitelkaa.. itse tulen ainakin olemaan paikalla.

Hyvästit merelle

2005-10-06T18:50:00.000+03:00

Mä kävin iltapäiväluennon jälkeen kävelyllä rannassa, vähän niinkuin jättämässä jäähyväiset Kaivarille. Outo olo. Toisaalta syksy jotenkin surettaa; luonto kuolee ja ihmisille tulee se apaattinen talvi-ilme kasvoille. Kaikki on kalpeita ja surullisen näköisiä. Ulkona on kylmää ja pimeää.

Sitten jotenkin tää kaikki tuntuu kuitenkin hyvältä, oikealta. On vähän semmoinen mukava melankolia päällä. Kesän hektisyyden jälkeen kaikki jotenkin rauhoittuu. Nyt saa luvan olla vaan kotona ihan rauhassa. Ei ole mitään velvollisuutta olla koko ajan pirteä ja toimelias. Kun tarkemmin ajattelee, miten ne jossain Kaliforniassa jaksaa viettää kesää läpi vuoden? Läpi elämän?

Kun illat pimenee, on piristys lähellä. Laitettiin serkkupojan kanssa tommoinen linkkiblogi pystyyn. Pientä ja kevyttä juttua arjen ankeuteen. Saanko esitellä: Mistä ne puhuu?

Jo vuosi tätä huttua

2005-10-05T11:09:00.000+03:00

Päivästä toiseen-blogi syntyi tasan vuosi sitten. Ajatus päiväkirjasta oli kuitenkin kytenyt mielessä jo pidempään. Viime syksynä mä olin melkoisen ahdistunut poika. Tuntui että sydämellä oli miljoona asiaa, jotka etsivät ulospääsyä. Kirjoittaminen tuntui luontevalta tavalta purkaa sydäntä. (Tässä välissä täytyy korostaa, että varsinkin alkuaikojen teksteistä todella moni jäi julkaisematta niiden liian henkilökohtaisuuden takia)

Työ ei tarjonnut minkäänlaista tyydytystä kunnianhimolle, vaan siellä vain kävi jotta vuokra tulisi maksettua. Aika moni läheinen ystävä oli palannut koulunpenkille yhdessä vietetyn kesän jälkeen. Itsekin olisin halunnut, mutten todellakaan tiennyt mitä elämältäni halusin. Päässä pyöri kymmenet vaihtoehdot, joista yksikään ei tuntunut tavoittelemisen arvoiselta. Vähiten se sosiologia, jonka pääsykoe oli mennyt keväällä niin huonosti. Kivaa tyttöä ei myöskään tuntunut löytyvän.

Vuodessa ehtii asiat muuttua. Pääsin vielä samana syksynä duuniin, jossa sain arvostusta, vastuuta ja ennen kaikkea ystäviä. Kevään vietin pääsykoekirjaa halaten sillä seurauksella, että nyt minulla sitten on mielekäs opiskelupaikka. Seurustelutilanne polkee edelleen paikallaan, mutta kuten aiemmin kirjoitin, se ei enää samalla tavalla huolestuta. Tulee jos on tullakseen.

Mitähän sitten jatkossa? Blogi tuntuu palvelevan foorumina, johon voin oksentaa mielessä pyörivät asiat, niin hyvät kuin huonotkin, sen enempää niitä analysoimatta. Tästä syystä blogi tulee jatkamaan pirstaleista linjaansa (tai oikeammin linjattomuutta). Toisella tavalla blogi palvelee kuin leikekirjana omasta elämästä. On älyttömän hauska selata vanhoja kirjoituksia ja muistella mikä juuri sillä hetkellä oli ajankohtaista, mikä asia painoi mieltä. Kirjoitushetkellä kuunneltu musiikki on tehokas tapa palauttaa vanhoja fiiliksiä mieleen - melkein tehokkaampi kuin itse teksti.

Sitä osaa arvostaa hyviä hetkiä paljon enemmän kun välillä muistuttaa itselleen, että välillä asiat ovat olleet paljon huonomminkin.

Taas vainot päällä

2005-10-03T07:52:00.000+03:00

Mä näin yöllä painajaista. Siinä mä harhailin jonkun ison supermarketin parkkipaikalla ja yritin etsiä mun autoa. Johonkin mulla oli hirveä kiire ja mitä pitempään mä siellä ryntäilin, sitä suurempaan paniikkiin mä jouduin. Sitten hesari kolahti postiluukusta ja heräsin. Vaikka mä tiesin, että se oli tietenkin vaan unta, mua pelotti nukahtaa. Jos mä palaankin sinne parkkipaikalle. Siinä mä sitten makailin, liian väsyneenä heräämään ja liian peloissani nukahtamaan.

Kyllä se uni sieltä tuli sitten lopulta - juuri sopivasti ennen herätyskelloa.

I am NOT drinking any fucking Merlot!

2005-09-30T22:52:00.000+03:00

Sideways taisi olla viime kesän puheenaihe, ainakin mitä tulee elokuviin. Tein kerrankin viisaasti ja jätin elokuvan katsomatta silloin kun suurin hypetys oli käynnissä. Tällaiset pienet tarinat menevät nimittäin hehkuttamalla pilalle. Veikaanpa että aika moni on pilannut Amelien liioilla odotuksilla.

Jälkeenpäin voin sanoa, että Sideways ansaitsee kaiken saamansa huomion. Se herättää tunteita - siinäpä jotain, mihin tämän päivän amerikkalaiselokuva ei usein pysty. Sideways maistuu katkeransuloiselta. Hieno pieni tarina.

Tsekatkaa ihmeessä, mutta ihan rennosti, ilman liikoja ennakko-odotuksia. Ai mutta nyt mä taisinkin pilata tän jutun muilta. Sori.

Alkoipa muuten tehdä mieli viiniä..

Perjantaiaamun blackout

2005-09-30T09:01:00.000+03:00

Laskin täyteen kahvikuppiin tilkan vettä. Siinä vaiheessa kun olin kaatamassa tyhjään pannuun maitoa, tuli sellainen olo, että jotenkin tää tuntuu vähän kummalta..

Sataa muttei haittaa

2005-09-28T21:17:00.000+03:00

Ihmiset ryntäilevät kadulla etsien suojaa taivaalta ryöppyävältä sateelta. Jotkut syöksyvät lounasravintolaan, toiset taas ulos sieltä kohti työpaikkaa. Kaikilla näyttää olevan kova kiire. Mä makaan sohvalla ja hörpin kahvia. Kirja makaa mahan päällä. Face, body and speech in interaction. Social influences on sexual behaviour. The gender order. Mä ahmin tekstiä tunti tunnin perään. Tämä on nyt sitä opiskelua. Työtä.

Ja tästä vielä maksetaan. Luksusta.

Yksi aisti vähemmän

2005-09-27T20:59:00.000+03:00

Flunssa pukkaa kaikkea jännää tahnaa onteloihin, joka taas aiheuttaa sen, että molemmat korvat ovat jo kolmatta päivää lukossa. Kun korvat ovat lukossa, tinnitus kuulostaa miljoona kertaa kovemmalta. Nukahtaminen on hankalaa.

Äsken tuli broidilta tekstari: "Moi veikka. Nyt ois täällä lettuja tarjolla."
Äitin laittamia, lämpimiä lettuja ja oman pihan omenoista laitettua hilloa päälle. Jotain parasta ikinä!

Gurkku on gipee

2005-09-26T12:37:00.000+03:00

Elikkäs.. mulla nousi lauantai-iltana kuume, joka alkaa nyt jo onneksi vähän hellittää. Ilmeisesti sulkapallorääkki serkkua vastaan flunssaisena ja krapulassa oli kropalle liian kova pala. Eihän tolle nyt luovutusvoittoakaan voi antaa..

Tänään alkoi tieto- ja viestintätekniikan (TVT) peruskurssi. Sain hidasteltua ilmoittautumispäivänä sen verran, että päädyin ryhmään, joka kokoontuu maanantai-aamuisin ja perjantai-iltapäivisin. Splendid. Kaikille tunneille tulee osallistua siitäkin huolimatta ettei niillä välttämättä ole mitään järjellistä sisältöä. Tänään aiheena oli tutustua nettiohjeiden avulla omatoimisesti tietokoneen rakenteeseen (mikä on näyttö, mihin virtapiuha kiinnitetään ym.). Kurssin olisi voinut suorittaa myös itseopiskeluna, mutta jotenkin ajattelin, että tuntiopetuksesta voisi tarttua jotain uutta, näppärää tietoa. Ei taida tarttua.

Iltapäivällä on luvassa akateemikko Erik Allardtin luento suomalaisen sosiologian historiasta; aiheesta, jonka ytimessä hänen oma elämäntyönä on. Mukava kuulla mitä ikonilla on asiaa.

Univelka painaa

2005-09-20T18:47:00.000+03:00

Olipa raskas päivä. Mä sain vasta kolmen maissa unta ja nukuin siis sellaset viisi tuntia. Ei ole hyvä idea katsoa Chappelle Show:ta juuri ennen nukkumaanmenoa - menee nukahtaminen hihittelyksi.

Tämän päivän antropologian luento olisi ollut hämmentävä ilman univelkaakin; nyt se oli aivan käsittämätöntä tuubaa. Oli hauska kun proffa kysyi tunnin päätteeksi, jäikö asia jollain epäselväksi. Kun sitten parin sadan hengen porukasta yksi henkilö (en todellakaan minä) uskaltautui pyytämään selvennystä käsiteltyyn asiaan, kuului ihmismassasta kollektiivinen tuskainen puuskahdus ja kaikki mulkoilivat närkästyneenä kysyjää. Huvittavaa tässä oli se, ettei kukaan muukaan silmin nähden ollut tajunnut käsitellystä aiheesta yhtään mitään, kaikki muut salissa olivat vaan jo päättäneet luovuttaa. En mä kyllä sitä selvennystäkään sitten tajunnut.

Olin näköjään voittanut Nyt-klubin kilpailussa liput Cinderella Man -leffan ennakkonäytökseen huomiselle. Näytös alkaa Bristolissa 16:15. Haluaako joku leffaan?

Uudet prismat

2005-09-19T22:13:00.000+03:00

Aamulla kiltti optikko soitti ilmoittaakseen, että viime viikolla tilatut silmälasit olivat saapuneet. Sain Optigosta uudet silmälasit alle sadankahdenkympin ja mikä parasta - alle viikossa! Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Nisseniltä kului samaan lähes kolme viikkoa ja hinta taisi olla lähempänä tuplaa.

Uudet tehot aiheuttavat kiinnostavan näköharhan, jossa jalat ovat parikymmentä senttiä maan "sisällä". Taisin aiheuttaa kanssaihmisissä hilpeyttä kun kaupungilla kävellessäni nostelin jalkoja kuin aitajuoksija aina kun eteen tuli jotain risua korkeampaa. Tämä ongelma kylläkin häviää muistikuvieni mukaan muutamassa päivässä.

Nyt pitää enää päättää, alanko käyttää laseja ihan täyspäiväisesti vai jatkanko arkeani vienossa usvassa. Tuntuu kyllä tosi mukavalta nähdä kaikki ihan skarpisti.

Lintilällä on idea

2005-09-16T20:41:00.000+03:00

Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajan Mika Lintilän (kesk.) mielestä talousvaikeuksissa kamppailevan Ylen tarvitsemat rahat voitaisiin koota kulutusveroina. - Voitaisiin ajatella sellaista mallia, että tietty osuus esimerkiksi arvonlisäverosta olisi kulutusveroa, jonka tuotto osoitettaisiin Ylen toimintaan, esittää Lintilä perjantaisessa Suomen Kuvalehdessä.

Yt-neuvottelut Ylessä alkavat lokakuussa. Kalliin digitaloisoinnin ohella talousvaikeuksia on syventänyt se, että viime vuonna televisiomaksuja kertyi liki 12 000 kappaletta vähemmän kuin edellisvuonna.

Tää on ku Lehdestä. Se on tietysti kätevää kun joidenkin ei tarvitse ansaita rahoja tarjoamalla kelvollista ohjelmaa vaan sen voi vaan nyhtää ihmisiltä maksuina. Siinä käy vaan niin, että ennen pitkää katsojille tulee mitta täyteen Tammerkosken sillalla -uusintoihin ja maksuja ei enää makseta. Yrittäkää nyt saatana!

Syssy

2005-09-14T21:44:00.000+03:00

Tulipas syksyinen olo. On kiva olla kotona vällyjen alla kun ulkona pauhaa syysmyrsky. Villatöppöset jalkaan, kuppi teetä ja äitin tuoreita sämpylöitä nenän alle ja eikun Mestareiden liigaa tuijottamaan.

Se on kesä ohi.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

2005-09-14T19:48:00.000+03:00

Meillä oli tänään luento, jonka aiheena oli valtsikasta valmistuvien maistereiden sijoittuminen työelämään; aihe, joka tuntuu olevan aika monen opiskelijan huulilla. Muutama vuosi sitten sosiologiksi valmistunut mies kävi kertomassa omasta työstään yrityksen henkilöstöjohtajana. Oli lohduttavaa kuulla, että sosiologian opeista on työelämässä ihan oikeasti hyötyä. Luennolla myös esiteltiin tutkimus [pdf], jossa selvitettiin valmistuneiden työllistymistä.

Tutkimuksen mukaan n. 70% vastanneista oli vuoden päästä valmistumisesta koulutusta vastaavassa työssä. Yleisimpiä työtehtäviä olivat suunnittelu, tutkimus, tiedotus, konsultointi ja erilaiset johtotehtävät.

Yllättävää kyllä, rekrytoijien silmissä me olemme kuulemma kaikki ensisijaisesti juuri valtiotieteilijöitä, emme niinkään laitoksiltamme valmistuneita esim. sosiologeja. Tämä tukee ajatusta laaja-alaisista opinnoista (ainakin tiedekunnan sisällä). Toinen mukava uutinen oli, ettei gradulla (aiheella eikä arvosanalla) ole juurikaan painoarvoa työnhaussa. Tärkeimmiksi tekijöiksi luettiin oman alan työkokemus, henkilökohtaiset ominaisuudet, vuorovaikutustaidot ja tietysti oma pääaine.

Täytyy myöntää, että tulevaisuus vähän huolestutti. Huolestuttaa edelleen. Nyt kuitenkin on jo aika hyvä käsitys siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hyvältä näyttää.

Nyt kun vielä saisi tuon opiskeluvaiheen hoidettua..

Väsyttää

2005-09-12T20:39:00.000+03:00

Opiskelujen aloittaminen on sekoittanut pahasti mun unirytmin. Työssä käydessä rytmi pysyi tasaisena; kuudelta ylös ja yhdentoista maissa tutimaan. Nyt herätykset ovat jossain kuuden ja kymmenen välillä riippuen luennoista ja duunikeikoista. Olenpa sitten nukkunut kuusi tai kymmenen tuntia olo on ihan sama. Ei nyt varsinaisesti nukuta, mutta tuntuu kuin kone ei lähtisi koko päivänä kunnolla käyntiin. Tietenkin sitä voisi yrittää herätä aina vaikka seitsemältä, mutta onko siinä sitten mitään järkeä. Pyöriä hereillä vailla järkevää tekemistä. Tai edes kykyä tehdä mitään murojen syömistä vaativampaa.

Tirsan tarvetta taitaa myös lisätä orastava flunssa, jonka taisin tuossa viikonlopun riennoissa napata. Ihmettelinkin jo miten se ei muhun ollut tarttunut. Keuhkoputki on kaposella, nenä tuntuu vähän tukkoiselta ja aina välillä pääsee aivastus. Kyllä se sitä taitaa nyt olla. Onneksi on aika kevyt viikko. Tai no, onhan tuota lukemista. Eihän sitä vielä oikein työnä pidä. Katotaan kun tentit alkavat.

Alkaa kirkastua

2005-09-08T17:33:00.000+03:00

Kävin näöntarkastuksessa ja hyvä niin; arvot menivät reilusti syvemmälle miinuksen sumeaan maailmaan. Otin neuvosta vaarin ja tutustuin nettioptikkoon. Halvalta kyllä vaikuttaa. Jotenkin vaan pelottaa tilata lasit postitse ilman minkäänlaista henkilökohtaista kontaktia. Toisaalta merkkiliikkeen hinnoissa näyttää olevan niin paljon ilmaa, että henkilökohtainen palvelu tulee kohtuuttoman kalliiksi. Saa nähdä kumman puoleen lopulta käännyn. Instrusta löytyi kyllä älyttömän tyylikkäät Oakleyn pokat. Juu ei halvat.

Hetken päästä pitäisi lähteä fuksiaisiin. Pitäisi varmaan olla jotenkin innoissaan, mutta suoraan sanottuna tämä kaikki "frendailu" tuntuu jotenkin helvetin väkinäiseltä. Opiskelemaan tänne on tultu. Toivottavasti fuksisuunnistus sisältää enemmän viinaa kuin typeriä tehtävärasteja.

I'm getting too old for this sh*t!

Siellä muiden mukana

2005-09-06T22:21:00.000+03:00

Tänään olivat ensimmäiset varsinaiset luennot. Saliin astuessa ei ollut vaikea päätellä että paikka oli täynnä fukseja. Kaikki etsivät pelokkain silmin istumapaikkaa mahdollisimman kaukaa takaa. Sali oli täynnä (muutamaa liikuttavan aran näköistä myöhästyjää lukuun ottamatta) jo kymmenen minuuttia ennen luennon alkamista. Muistiinpanojen riittävyys näytti huolestuttavan monia. Samoin tentti. Ja tenttikirja. Minä tietenkin stressailin muiden mukana.

Joukkoon mahtui yksi tyttö, joka näki tehtäväkseen kommentoida professorin opetusta tuhahduksin, halveksivin naurahduksin sekä parhaimmillaan esittämällä kiivaita vastaväitteitä. Väittelyhän on sinänsä varsin viihdyttävää ajanvietettä, tyttö vain valitsi vastustajakseen hieman turhan kokeneen kaverin. Nyrkkisääntönä voisi siis pitää seuraavaa: älä haasta 30 vuotta sosiologiaa opettanutta professoria, jos itsellä on opintoja takana noin 30 minuuttia. Tuli pahaa jälkeä.

Antropologian johdantokurssin avauksessa oli porukkaa ainakin valtsikasta, matemaattis-luonnontieteellisestä, teologiselta ja tekulta, yhteensä noin pari sataa. Antropologia kiinnostaa monia, itseni mukaan lukien. Toivottavasti proffa saa ensi kerraksi itsensä koottua, opetus kun oli tällä kertaa aika vaikeaselkoista. Kaveri vaikutti kyllä aika velmulta. Haukkui Bushin politiikkaa ja hehkutti Kurosawan leffoja.

Huomasin että nykyiset rillit alkavat olla vaihdon tarpeessa. Taululle ei meinaa nähdä siristelemättä ja vähänkin pitempi käyttö aiheuttaa muikean päänsäryn. Uudet maksavat vaan ihan jumalattomasti. Mistähän saisi halvalla? Ideoita?

Tämä oli muuten 201. postaus. Niin se aika kuluu.