Välillä näinkin
Sunnuntai meni pitkästä aikaa ilman krapulatuskailuja – herääminen rutikuivana, kylmästä tärisevänä läjänä kaverin kämpästä enteili tosin aivan päinvastaista. Muutaman paahdetun ruisleivän ja tuoremehun voimalla sain sentään joten kuten koneet käyntiin ja itseni liikkeelle. Puolen tunnin reippailu kotiin aurinkoisissa talvimaisemissa karisti viimeisetkin krapulan oireet kehosta. (Mikä muuten erottaa tavallisen kävelemisen reippailusta? Oma teoriani on, että se liittyy jotenkin käsien heilumiseen kävellessä.)Ystäväpariskunta oli päättänyt pistää oman blogin pystyyn, joten kävin jelppimässä homman alulle. Yllättävän paljon sitä on puolessa vuodessa hommasta oppinut. Odotan innolla mitä Solkku ja Popsu saavat aikaan.
Iltapäivällä kävin mutsin vihjeestä tarkastamassa erään maahantuojan yleisömyynnin, josta tarttuikin mukaan hieno Dunderdonin talvitakki vaatimattomalla 75 % alennuksella! Kolme kuukautta sitä tulikin syystakissa paleltua. Jos lämpömittari muuten näyttää aamulla keskieurooppalaisia lukemia, voitte kiittää siitä talvitakkiani, Mr Murphyä ja paria Kioton missannutta maata.
<< Home