Näin se taas meni
Ens lauantaina on taas Yhtenäiskoulun Toukobileet – tapahtuma jota mä olen odottanut monta kuukautta. Aiempien vuosien tapaan olisi tarkoitus laulaa pari biisiä vanhojen bändikavereiden kanssa. Yleensä homma on mennyt niin, että ollaan tavattu koululla pari tuntia ennen keikkaa, laitettu kamat kasaan, treenailtu pari biisiä ja sitten illalla esitetty ne. Kaikki muut bändissä ovat ammattimaisia soittajia, joille ”kylmiltään vetäminen” ei ole mitään poikkeavaa.MÄ en ole ammattilainen.
Tänä vuonna homma piti tehdä toisin. Sovittiin jo alkuvuodesta että nähdään pari viikkoa ennen keikkaa jonkun luona, sovitaan biisit, jotka kaikki osaavat ja sitten treenataan ne. Äsken puhelin sitten soi:
”No morjes! Olis lauantaina ne bileet.. ootko vielä tulossa? Juu, no hyvä homma. Hei, se treenailu ei kyllä onnistu ku on niin paljon kaikkee muuta, mut jos tehään taas silleen et katot noi pari biisiä ja nähään sit taas pari tuntii ennen keikkaa koululla. Älä turhii stressaa, kyl se taas hyvin menee. Ei se ole niin just.”
Ei saatana! Näin tää taas meni. Biisit on ihan ok, vaikkakin molemmat ihan älyttömän korkeelta. Kyselin voisko niitä ottaa vähän alempaa, mutta huonolta kuulosti:
”Ei sun tartte repii samalla tavalla. Vedät vaan ihan rauhassa”
Mitä helvettiä sekin tarkottaa? Jos biisi on A:sta, niin se on sillon just siltä korkeudelta - ei siinä paljon rauhallisuus auta! Eihän tässä muuta voi kun harjotella biisit ja katsoa miten menee. Hirveen pettyny olo.
<< Home