Valvomo vaihtuu kirjastoon
Viimeinen päivä duunissa ennen lukulomaa. Tarjosin pullakahvit niinkuin kuvaan kuuluu. Viimeinen päivä maailmassa, jossa pullakahvit merkitsevät yhteenkuuluvuutta, eivät vain kaloreita ja parkkihappoa.Lähtö tuntuu aiheuttavan vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Kaikki kannustavat ja toivottavat onnea kokeisiin, mutta kuitenkin monista huokuu tietty nihkeys. Kukaan ei sano pahaa, mutta hiljaisuus huokuu pahaa oloa. Voin kuvitella, että miehiä, joille tämä työ on kaikki kaikessa, lähtöni loukkaa. Kuin sanoisin päin naamaa: "Tämä työ on tarpeeksi hyvä sinulle, muttei ihan minulle. Minut on tarkoitettu johonkin parempaan."
Kyllä tämä minuakin pelottaa. Tuntuu järjen vastaiselta rikkoa arjen antama turva ja heittäytyä kaikin voimin kohti epämääräistä tulevaisuutta. Ehkä työkavereiden nihkeys johtuukin juuri tästä. Uskallan tehdä jotain mistä muut vain salaa haaveilevat. Vartijan työ ei varmasti ole yhdenkään lapsen unelma-ammatti. Toivottavasti esimerkkini antaa rohkeutta muillekin. Rohkeutta ottaa riski ja hypätä tuntemattomaan. Potentiaalia olisi monella.. ihan oikeasti.
<< Home