keskiviikkona, toukokuuta 11, 2005

Kurpan kalkatus

Lähdin just Käpylän kirjastosta korvat höyryten. Olin juuri tankkaamassa kirjan hankalinta aihetta - siis tyyliin hitaasti sana kerrallaan, ihan siinä ymmärryksen rajoilla - kun jonkun mummon puhelin soi. Ei siinä mitään, sattuuhan sitä. Se vastas siihen puhelimeen - täydessä lukusalissa. Vähän aikaa sitä kalkatusta jaksoi kuunnella, mutta sitten meni pinna. Siis ei helvetti!

Jotain pikkumuksuja on tullut muutaman kerran opastettua kirjaston käytöstavoista, mutta kyllä vanhusten ne pitäisi jo tietää. Ja Käpylän kirjastossa sitä matkaa ulos ei kuitenkaan ole kuin se 15 askelta. Luulisi vanhallakin jalan nousevan. Eikä tietenkään oma pokka riitä mennä valittamaan henkilökunnalle saati itse mennä valistamaan vanhempiaan.

Ihan turha ruikuttaa että nuoret häiriköi, kun itsellä ei pysy pienimmätkään käytöstavat mielessä!

Johan helpotti.