torstaina, heinäkuuta 21, 2005

Coldplay

Viime sunnuntaina tapahtui kolahdus. Mä olin (Emmin ja Leilan lanseeraamalla) maanisella sunnuntaikävelyllä ja kuuntelin koko kolmen tunnin kävelyn ajan Coldplayn Parachutes-levyä. Siis koko ajan. Nyt mä olen koko viikon kuunnellut bändin kaikkia kolmea levyä ja täytyy sanoa, että helvetin hyviä ovat. Tuttuahan tuo musa oli jo aiemmin, mutta jotenkin en ole vaan kunnolla aikaisemmin keskittynyt kuuntelemaan. Sillä lailla oikein kunnolla.

Tätä kirjoittaessa Chris Martin laulaa työhuoneessa heleällä falsetilla: We never change do we no, no we never learn do we ja mulla menee kylmät väreet selkää pitkin.

Jotenki tää tilitys kuulostaa huolestuttavan paljon joltain angstiselta 17-kesäiseltä ruonoilijapojalta, jolla on mustat vaatteet, rasvanen tukka ja sellanen laiha narkkarin kroppa. Jos tätä jatkuu vielä pidempään niin vedelkää tavatessa pitkin näköä, jooko?!