Valvonta pelaa
Mä vetäisin taas eilen maanisen sunnuntaikävelyn. Tällä kertaa virtaa riitti vajaan kolmen tunnin patikointiin ympäri kaupunkia. Alun perin mun piti vain käväistä bussilla Stadikan kisakylässä, mutta kun kuusysi pyyhälsi etuajassa nenän edestä, päätin suutuspäissäni tyytyä apostolin kyytiin.Ajattelin kävellä Kisiksen parkkikselle siitä uimastadikan ja stadikan välistä. Wrong! Keskellä tietä oli miehen korkuinen rauta-aita sekä tiivis rivi poliiseja, sotilaspoliiseja ja järkkäreitä. Pienen kyselykierroksen jälkeen sain selville, että päästäkseni Kisikselle, mun pitää kiertää koko stadion – mukaan lukien jäähalli ja Finnair-stadion! Hyvin on kulkutiet järjestetty, täytyy sanoa.
Ensimmäistä kertaa elämässä vartiointi alkoi tuntumaan lievästi sanottuna painostavalta. Rauta-aitoja, poliiseja, järkkäreitä, kameroita, id-kortteja, pommikoiria, metallinpaljastimia, ruumiintarkastuksia. Luulen että sain pullottavan reppuni sekä keliin nähden paksun vaatetukseni takia osakseni ylimääräistä huomiota, mutta joka tapauksessa ahdistavalta tuntui. Ottaen huomioon että mä teen tätä samaa kuitenkin itse työkseni (vielä pari viikkoa), niin se kertoo valvonnan määrästä jo jotain. Kaipa tämä silti on pieni hinta maksettavaksi turvallisuudesta ja onnistuneista kisoista.
<< Home