Klara vappen!
Ei ole tullut päivitettyä taas aikoihin. Syykin on aika selvä: lukuprojekti vyöryy eteenpäin sellaisella intesiteetillä, ettei vapaa-ajalle juuri jää aikaa. Eipä tässä touhussa paljon ole kerrottavaa.. Herään aamulla ja syön. Lampsin kirjastoon. Luen. Käyn syömässä. Takaisin kirjastoon lukemaan. Käyn syömässä. Lampsin valmennuskurssille lukemaan. Nukun. Näen unta pääsykoekirjasta. Herään ja syön aamupalan.. ..ja luen.
Tänään ei lueta, tänään bailataan. Vaikka sateessa perkele.
Pappa betalar
Kaksi varakkaan oloista parikymppistä neitosta Stockan hississä:
- Jaguar ekaks autoks?- Nii.. tai se ois just siisti. Oon mä kyl kattellu mersujakin.
Niinpä niin. Itse olin kymmenen minuuttia aiemmin kiroillut HKL:n kuukausikortin hintaa..
Pehmeä
Juuri tulin himaan. Testailtiin kaveriporukalla smoothie-konetta ennalta-arvattavin tuloksin. Herra Humala taitaa vedellä ohjaksista, mutta jotenkin taas on sellainen fiilis, että todella toivoisi jonkun olevan tossa vieressä.
..I think I got the blues and I got it bad..
Nainen ja basso
Sarjassamme "vietetään perjantai kotona musiikkia kuunnellen", Osa Dos:
Sheryl Crow - C'mon America 2003Jäin koukkuun ekaan biisiin (Steve McQueen), kuuntelin puhki viikon aikana ja palkkapäivänä piti käydä hakemassa oikein live-esiintyminen ihasteltavaksi. Miten nainen jumalattoman ison basson kanssa voi olla niin seksikäs näky? Damn.
Jos nyt totta puhutaan, niin päädyin loppujen lopuksi kaverin kanssa kapakkaan läiskimään bilistä irkkubändin tahtiin. Ollaanko nyt tyytyväisiä mitä? Ja varmasti on krapula aamulla..
Ope hei!
Tuli lupauduttua
viikonlopun pirskeissä hissan sijaiseksi, joten päiväni alkoi YNK:in auditoriossa. Ne unenrippeet, mitkä sumensivat silmiä vielä aamukahvilla, karisivat kun 35 kiiluvaa lukiolaissilmäparia arvioivat uutta opettajaansa. Aiheen esittely, muutama kalvo ja sitten video pyörimään. Kaikki meni paremmin kuin osasin odottaakaan eikä kukaan onneksi tajunnut alkaa testaamaan sijaisen yleissivistystä.
Lukion tuntien jälkeen oli pari tuntia kasiluokan kanssa. Siinäkään ei mitään uutta. Pääasia että istuvat paikallaan, pysyvät hiljaa ja edes näyttävät keskittyvän opetukseen. Armeijakurilla pääsee tässä aika pitkälle.
Oli hauska seurata parin tunnin ajan näiden tulevaisuuden toivojen rimpuilua kahden päinvastaisen voiman välillä. Ensinnäkin pitäisi saavuttaa mahdollisimman korkea status kaveripiirissä. Tämä onnistuu koulussa parhaiten viestimällä kaikin keinoin halveksuntaansa opettajia ja koko koululaitosta kohtaan. Toisaalta kuitenkin pitäisi pystyä "salaa" opiskelemaan ja menstymään ja vastaamaan näin vanhempien odotuksiin.
Tämä kamppailu kulminoitui todistusten jaossa. Huonoimmat numerot julistettiin tietysti kovimpaan ääneen räkäisen naurun saattelemana, mutta mitä isompi nauru suusta kaikui, sitä suurempi oli pelko silmissä.
Ainiin.. käsitellään tämä asia nyt kerralla kuntoon. Tiedoitus kaikille teinitytöille: Se valkoinen läskinpala, joka pursuu sieltä pinkeiden Miss Sixtyjen ja napapaidan välistä.. SE EI OLE SEKSIKÄSTÄ! Jos nyt ei muuten niin pankaa se nyt ainakin lumisateen ajaksi piiloon. Kiitos.
Odottamaton
Vanha kaveri soitti äskettäin. Viimeksi kun tavattiin, hän asui Joensuussa, opiskeli kasvatustieteitä ja oli onnettomasti kihloissa. Nyt, pari vuotta myöhemmin hän asuu sinkkuna Helsingissä ja valmistautuu valtsikan pääsykokeisiin. Niin se elämä vaan kuljettaa.
Missähän sitä itse on vuoden päästä? Toivottavasti jossain missä vanne ei puristele päänuppia ihan näin paljon.
Kone yskii
Rinnasteisuus voidaan ilmaista myös toteamalla, että yhtä hyvin kulttuurisesti organisoitu sosiaalinen maailma kuin kulttuurisesti harjaantuneiden yksilöiden käyttäytyminenkin strukturoituvat vastaparien avulla erillisiksi sosiaalisiksi ympäristöiksi, jotka… …edellyttävät… …erilaista… …sosio… sosiaalista käyttäytymistä… …ja… …se lasku pitää maksaa.. onkohan mulla rahaa… … edellyttävät erilaista sosi… …rinnasteisuus… … sosio…
kulttuurillisuudell… … leipää, maitoa, jogurttia…
MITÄ? Hetkinen..
Ei tullut lukemisesta tänään mitään – ei vaikka join kahvia, siristelin silmiä, kävin vessassa huuhtomassa naamaa, läpsin itseäni. Pari tuntia tuota jaksoi, mutta sitten päätin lopettaa. Tahto sanoo että lukusuunnitelmaan on merkitty nämä ja nämä asiat tälle päivälle ja ne on luettava, mutta järki sanoo ettei tuosta mitään hyötyä ole. Ärsyttävää. Nyt on huono omatunto kun kokonainen lukupäivä on mennyt ihan hukkaan. Toisaalta, sitä voisi ihan yhtä hyvin sairastua ja menettää vaikka kokonaisen viikon. Ei tämä nyt varmaan tähän kaadu, eihän?
Kauheen märkä vähän jännästä paikasta
Huomasin just että vessan lattiamuovin alla litisee melkoisen iso vesilätäkkö. Ei aavistustakaan kauan vesi on siellä muhinut, mutta mitään hyvää se ei varmasti ole saanut aikaan. Home ja allerginen astma ei varmasti sovi yhteen - ainakaan yhdistettynä katupölyyn ja alkavaan siitepölykauteen.
Taitaa tulla hankaluuksia.
Haloscan Fuck Up
Ulkoistin kommentti-osion
Haloscanille ja samalla meni kaikki vanhat kommentit. My bad.
Hyviä uutisia Ruotsista
Looptroopilta uusi albumi
Ruotsalaisen hiphopin pioneeri Looptroop julkaisee kolmannen albuminsa 27. huhtikuuta. Näytteitä Fort Europa -albumilta on jo nyt kuultavissa yhtyeen kotisivuilla. Looptroopin muodostavat Promoe, Cosm.i.c., Supreme ja DJ Embee.
via Nyt.fi
Tätä on odoteltu jo hyvän aikaa. Bändin uusi video
täältä.
Uusinta uutta
Kevät tuli blogiinkin! Mua oli jo pitemmän aikaa ärsyttänyt, kun se mun vanha leiska oli semmoinen "valmis" eli jonkun muun tekemä ja mikä pahinta, kaikkien saatavilla. Monta tuntia siihen meni, mutta nyt on sitten ihan itse tehty layoutti. Parempaa en näillä taidoilla osaa tehdä.
Itse olen ainakin pirun ylpeä.
Lompakkomeemi
Vähään aikaan ei ole tullutkaan näihin osallistuttua, mutta nyt oli sen verran mielenkiinoinen, että pakko mikä pakko.
Rahaa:- 20 euroa
Kortteja:- HKL:n bussikortti (aikaa, ei matkoja)
- Henkilökortti (Näytän Janne Ahoselta)
- OKO:n Kultakortti (jyrkkä ei luotolle)
- Ajokortti
- Vartijakortti
- S-etukortti (parempi kuin Plussa)
- Stockmannin kanta-asiakaskortti
- Plussa-käteiskortti (tosi vähällä käytöllä)
- Kirjastokortti (säästää kasoittain rahaa)
- Pankin pahvikortti jolla tilinumero
Valokuvia:- Kuva nauravasta veljestäni (auton takakontissa!!)
- Harvinaisen hyvä kuva faijasta
- Hymyilevä kuva mutsista
- Minä ja broidi mutsin sylissä mökillä (n. 5v.)
Sekalaista:- Tulenjohtolinjan hihamerkki (Suomen puolustusvoimat)
- Pari käyntikorttia (duuni)
- Vapaalippu Heartbreakersiin (Varastettu muuten Lz:ltä)
- Tunnukset Soneran sisäverkkoon (vanhentuneet 12/04)
- Muutama kirjastokuitti
- Vakioveikkaus-kuponki (ei tullut voittoa)
- Apteekkikuitti (ostettu Finrexin Sitruuna)
Ja taas pitäis olla jo kirjastossa. Pitäis avata kone vasta työpäivän jälkeen..
via Naamioiden takana
Näin se taas meni
Ens lauantaina on taas Yhtenäiskoulun Toukobileet – tapahtuma jota mä olen odottanut monta kuukautta. Aiempien vuosien tapaan olisi tarkoitus laulaa pari biisiä vanhojen bändikavereiden kanssa. Yleensä homma on mennyt niin, että ollaan tavattu koululla pari tuntia ennen keikkaa, laitettu kamat kasaan, treenailtu pari biisiä ja sitten illalla esitetty ne. Kaikki muut bändissä ovat ammattimaisia soittajia, joille ”kylmiltään vetäminen” ei ole mitään poikkeavaa.
MÄ en ole ammattilainen.
Tänä vuonna homma piti tehdä toisin. Sovittiin jo alkuvuodesta että nähdään pari viikkoa ennen keikkaa jonkun luona, sovitaan biisit, jotka kaikki osaavat ja sitten treenataan ne. Äsken puhelin sitten soi:
”No morjes! Olis lauantaina ne bileet.. ootko vielä tulossa? Juu, no hyvä homma. Hei, se treenailu ei kyllä onnistu ku on niin paljon kaikkee muuta, mut jos tehään taas silleen et katot noi pari biisiä ja nähään sit taas pari tuntii ennen keikkaa koululla. Älä turhii stressaa, kyl se taas hyvin menee. Ei se ole niin just.”
Ei saatana! Näin tää taas meni. Biisit on ihan ok, vaikkakin molemmat ihan älyttömän korkeelta. Kyselin voisko niitä ottaa vähän alempaa, mutta huonolta kuulosti:
”Ei sun tartte repii samalla tavalla. Vedät vaan ihan rauhassa”
Mitä helvettiä sekin tarkottaa? Jos biisi on A:sta, niin se on sillon just siltä korkeudelta - ei siinä paljon rauhallisuus auta! Eihän tässä muuta voi kun harjotella biisit ja katsoa miten menee. Hirveen pettyny olo.
Tunaus
Viikon kuva ei ole viikon kuva jos se sama kuva roikkuu tuolla viikosta toiseen. Hiiteen tuommoset!
Vahva alku
Huh! Eka viikko kahden kuukauden projektista on takana. Mä olin suunnitellut aloittavani varovasti kirjaa selaillen, ehkä piirtelemällä vähän kaavioita, mutta homma lähtikin heti alusta vahvasti käyntiin. Sain kolmessa päivässä (maanantaina tein pelkän lukusuunnitelman) luettua pääsykoekirjan kerran läpi ja tänään kirjoittelin ulkomuistista pääkohdat ylös. Yllättävän paljon sitä tietoa on pysynyt vuoden ajan päässä, koska melkein kaikki aiheet löytyivät päivän lopussa papereilta.
Opiskelupaikan vaihtaminen kotoa kirjastoon tuntuu myöskin tehostaneen opiskelua. Liian mukava ympäristö ei ole keskittymisen kannalta hyväksi vaan pieni askeettisuus pitää ajatukset tiukasti opiskelussa. Kun työpäivä on tehty, opiskeluasiat jäävät kirjastoon ja kotona saa olla rauhassa.
Ratkaisin aamu-unisuuteni käymällä parina päivänä vetämässä tunnin punttitreenin ennen kirjaston aukeamista. Kun koneet on kunnolla käynnissä, on vaivatonta aloittaa pänttäys heti aamusta täydellä teholla. Kesällä mä oon sitten fiksu JA kauheessa rantakondiksessa.
Ja nyt viikonlopun viettoon!
(.. eli mutsille syömään pizzaa)
Puts
Lattiat imuroitu ja pesty, matot tampattu, ikkunat pesty, astiat tiskattu, pölyt pyyhitty ja talvivaatteet pakattu pois. Se on kevät nyt!
..ja lukuloma. Prkl.
Punanahat ja levoton nautalauma
Perjantaina iski kova matkakuume, joten varasin päiväristeilyn Tallinnaan ja sain kaverinkin houkuteltua mukaan. Lauantai-aamuna Helsingin yllä roikkui paksu sumu, mutta parissa tunnissa keli kirkastui ja arska pääsi mollottamaan. Laivamatka nyt oli mitä se aina on: hikisiä läskimahoja imemässä viinaa baarissa ja huttumuusikot lavalla soittamassa humpaa väsyneen taustanauhan päälle.
Laivan lähtö myöhästyi melkein puoli tuntia, koska paatti oli aivan täyteen buukattu. Laiva olisi päässyt lähtemään tarkasti ajallaan jos ovet olisi avattu vaikka vain hieman aiemmin, mutta kun ei niin ei. Ei se myöhästyminen minua olisi niin haitannut mutta muita kylläkin. Siinä on vitsit vähissä kun monisatapäinen mummolauma alkaa yhteen ääneen hermoilla pääseekö laiva merelle vai jäädäänkö rantaan. Voin kertoa.
Keväinen Tallinna oli varsin viihtyisä, joskin mutainen. Keskustaan pamahtaneet kiiltävät tornitalot loivat oudon kontrastin vieressä seisovien neuvostoaikaisien kerrostalojen kanssa. Muutos on ollut nopeaa. Virossa menneisyys on vielä hyvin lähellä.
Käväistiin parissa kaupassa (tietysti Meri Keskuksessa ostamassa taas yhdet aurinkolasit.. jotka EIVÄT tällä kertaa mallia GAY) ja sitten Amarillossa syömässä. Muutama tuontibisse, miehekkään kokoinen kana-ateria ja mansikka-margarita jälkkäriksi, yhteensä noin 15 €. Helsingissä sama satsi olisi maksanut ainakin 35€.
Kotimatka meni kosteissa merkeissä ja kun eväitä jäi vielä kotiinkin niin kutsuin kourallisen kavereita istumaan iltaa. Myöhemmin tie vei luonnollisesti baariin.
*****
Lopuksi edelliseen täysin liittymätön ilmoitusasia. Kännykän sim-kortti sanoi perjantaina itsensä irti, joten kaikki puhelinnumerot karkasivat bittitaivaaseen. Olen viikonlopun aikana haalinut tärkeimmät numerot kasaan, mutta paljon vielä puuttuu. Eli siis jos musta ei ala kuulumaan, niin syy ei ole miehessä vaan kännykässä. (Tai sitten mä vaan vihaan juuri sinua enkä siksi soita. Siitä vaan pähkäilemään miten asian laita on.)
..syö silliä, juo kuravettä päälle
Helvetin aprillipäivä! Mä olen tullut nyt jo kaksi kertaa pilkatuksi höyryttyäni pila-uutisista. No hemmetti.. ei tänne työpaikalle nyt mitään skarppailemaan tulla! Nolointahan tässä on se, että juuri eilen tuli pidettyä työkavereille pitkä esitelmä tiedotusvälineiden etiikan rappiosta ja vanhusten täydellisesti puuttuvasta kyvystä mediakriittisyyteen. Kunnon haukansilmä!
Valvomo vaihtuu kirjastoon
Viimeinen päivä duunissa ennen lukulomaa. Tarjosin pullakahvit niinkuin kuvaan kuuluu. Viimeinen päivä maailmassa, jossa pullakahvit merkitsevät yhteenkuuluvuutta, eivät vain kaloreita ja parkkihappoa.
Lähtö tuntuu aiheuttavan vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Kaikki kannustavat ja toivottavat onnea kokeisiin, mutta kuitenkin monista huokuu tietty nihkeys. Kukaan ei sano pahaa, mutta hiljaisuus huokuu pahaa oloa. Voin kuvitella, että miehiä, joille tämä työ on kaikki kaikessa, lähtöni loukkaa. Kuin sanoisin päin naamaa: "Tämä työ on tarpeeksi hyvä sinulle, muttei ihan minulle. Minut on tarkoitettu johonkin parempaan."
Kyllä tämä minuakin pelottaa. Tuntuu järjen vastaiselta rikkoa arjen antama turva ja heittäytyä kaikin voimin kohti epämääräistä tulevaisuutta. Ehkä työkavereiden nihkeys johtuukin juuri tästä. Uskallan tehdä jotain mistä muut vain salaa haaveilevat. Vartijan työ ei varmasti ole yhdenkään lapsen unelma-ammatti. Toivottavasti esimerkkini antaa rohkeutta muillekin. Rohkeutta ottaa riski ja hypätä tuntemattomaan. Potentiaalia olisi monella.. ihan oikeasti.
